Kissan tuore diabetes ja kotona toteutettu 2-pistoshoito glargiini-insuliinilla – Diabeteksen remission saavuttaminen, remissiota ennustavat tekijät ja kissojen selviytyminen
Tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä:
Diabetes = kissan verensokeri >13mmol/l ja diabeettiset oireet ja löydökset
Diabeteksen remissio = normaali verensokeri alle 6,5mmol/l kun vähintään 2 viikkoa oli kulunut insuliinihoidon lopetuksesta eikä todettu diabetekseen sopivia oireita.
Australialaiset tutkijat S. Gottliebin johdolla ovat hoitaneet 15 vuoden ajan paikallisella The Cat Clinic –klinikalla Brisbanessa kissojen diabetesta varsin samalla kaavalla. He halusivat selvittää, kuinka usein tuore diabetes saatiin remissioon eli insuliinihoito purettua, ja mitkä tekijät tätä remissiota ennustivat. He selvittivät myös, kuinka diabetesdiagnoosi vaikutti kissojen elinikään.
Retrospektiiviseen tutkimukseen hyväksyttiin mukaan 174 kissaa, joita oli hoidettu tuoreen diabeteksen vuoksi klinikalla vuosina 2005-2019. Tutkimuksesta suljettiin pois mm. Kissat, jotka saivat kortisonihoitoa muuhun sairauteen ja joilla todettiin muu endokriininen sairaus samaan aikaan (esim. akromegalia).
Omistajille ohjeistettiin standardoitu taulukko, minkä mukaan aamun ja illan glargiini-insuliini pistetään. Hoito on suhteellisen edullinen, soveltuu toteutettavaksi kotioloissa, mutta vaatii omistajalta sitoutumista hoitoon. Osa omistajista päätyy kissan eutanasiaan diabetesdiagnoosin varmistuttua. Tutkijoiden yksi tavoite oli vähentää kissojen eutanasian tarvetta dokumentoimalla varhain aloitetun insuliinihoidon ennustetta parantava vaikutus.
Verensokerimittarina käytettiin ihmisille tehtyä Accu-Check –mittaria. Kissoille on erikseen suunniteltuja verensokerimittareita, mutta ne ovat selvästi kalliimpia, eikä niitä ollut saatavilla tutkimuksen aikana. Normaalilla verensokeritasolla ihmisten mittari näytti 1-2 mmol/l liian matalia lukemia kissalla. Tämä huomioitiin.
Tutkittavista kissoista kotikissoja oli eniten (n=91) ja burmia (n=37) toiseksi eniten. Seuraavaksi edustetuimmat rodut olivat persialainen (n=7), siamialainen/himalaya (n=6) ja brittiläinen lyhytkarva (n=5). Kissojen ikä oli välillä 5-21 vuotta, mediaani-ikä 12 vuotta. Kissojen verensokeri oli diagnoosivaiheessa keskimäärin 23mmol/l (vaihteluväli 13.2-38.6mmol/l). 23/174 kissalla todettiin tuore ketoasidoosi diagnoosivaiheessa. Kaikille suositeltiin diabeteksen hoidossa käytettäviä vähähiilihydraattisia erityisruokavalioita.
82/174 kissasta eli 47% saavutti diabeteksen remission eli pääsi eroon insuliinihoidosta. Keskimäärin remissio saavutettiin kesti 93 vrk kuluttua (vaihteluväli 18–1364 vrk). Remission saavuttaneista 22 (27%) pääsi purkamaan insuliinihoidon ensimmäisten 2 kuukauden kuluessa aloituksesta. 6 kuukauteen mennessä 59/174 kissasta eli 34% oli remissiossa. Tutkijat eivät havainneet kissan iän tai alkuvaiheen verensokerin korkeuden liittyvän remission todennäköisyyteen. Ruokavalion hiilihydraattimäärän rajoittaminen alle 3.5g/100kcal todettiin voivan lisätä remission todennäköisyyttä. Liha (0g hiilihydraattia/100kcal) on vähäisen hiilihydraattipitoisuutensa takia suositeltavaa. Ruokavaliolla ja elintapahoidolla on siis väliä, myös kissojen diabeteksen hoidossa.
Remission saavuttaneiden kissojen mediaani-ikä oli 12 vuotta ja insuliinihoitoa pysyvästi tarvinneilla 13 vuotta. Remissiota ennustavia tekijöitä arvioitiin monimuuttuja-regressioanalyysilla. Remission todennäköisyys oli merkitsevästi suurempi (P<0.05) nuorilla kissoilla, kortisonihoitoa edeltäen saaneilla ja burmilla. 82:sta remission savuttaneesta kissasta 33/82 (40,2%) sai diabeteksen relapsin keskimäärin 206 vrk kuluessa hoidon lopettamisesta. Muiden tutkijoiden tutkimuksissa relapsiriski on todettu matalammaksi (25-30%). Osalla remissio kesti jopa 5,5 vuotta. Remissiosta riippumatta kissat elivät keskimäärin 773 päivää (2,1 v.) diabeteksen toteamisesta. Burmien riski kuolla oli pienempi kuin muilla roduilla (HR 0.56, 95% CI 0.32–0.94, P = 0.035). Remissiossa olevan kissan verensokeria tulee edelleen mitata, relapsin riskin vuoksi. Ajoissa aloitettu insuliinihoito on tärkeää kissan voinnille. Vähähiilihydraattista ruokintaa suositellaan jatkamaan myös remission saavuttamisen eli insuliinihoidon lopetuksen jälkeen.
Tutkijat pohtivat yhteenvedossaan, että burmilla on suurentunut riski diabetekseen. Diabetes on jopa 4 kertaa yleisempää australialaisilla, englantilaisilla ja eurooppalaisilla burmilla kuin muilla kissoilla (muut kissarodut ja kotikissat). 21% tutkimuksessa mukana olleista kissoista oli burmia. Burmat saavuttivat insuliinihoidolla remission 5 kertaa yleisemmin kuin muut kissat ja heidän kokonaisennusteensa elossa pysymiseen oli muita parempi. Burmien keski-ikä diabeteksen diagnoosivaiheessa oli keskimäärin korkeampi kuin muilla kissoilla (13.6 vs. 10.9 vuotta) eli burmat sairaustuvat diabetekseen hieman muita kissoja myöhemmin. Diagnoosivaiheen ikä ei kuitenkaan vaikuttanut ennusteeseen. Mahdollisimman varhain aloitettu hoito voi edesauttaa remission saavuttamisessa, tutkijat arvelevat. Tutkijat pitivät tutkimuksen rajoituksina mm. ruokintatietojen puutteellisuutta tässä retrospektiivisessa aiheistossa.
Kasvattajana pohdin artikkelin antaman tiedon merkitystä. Suomalaisilla burmilla diabeteksen esiintyvyys ei ole suurempi kuin muilla kissaroduilla tai kotikissoilla. Australiassa sen sijaan näin näyttää olevan. Lohdullinen tieto on, että kissan diabetesta voi hoitaa ja osa kissoista parantuu. Toki riski sairastua uudelleen myöhemmin on aina olemassa.
CROSSROADS BURMAT 