Mikä outcross?

Kasvatukseni on ollut käynnissä pienimuotoisesti vuodesta 2016. Näiden vuosien aikana perehtymisen ja käytännön kokemuksen myötä oma kasvatuksen linja on hiljalleen kehittynyt. Omat pentueemme (1/2016, 12/2016, 1/2018, 5/2018 ja 1/2020) ovat olleet FiFén alaisen Suomen Kissaliiton ns. LO-rekisteröityjä (Livre d’Origin) burmia. LO-rekisteri tarkoittaa mm. puhdasrotuista rekisterikirjaa vähintään 3:lta sukupolvelta. Käytännössä heidän sukutaulunsa voidaan jäljittää internetin tietokannasta kantakissa Wong Mau‘hun asti. Kaksi sijoituspentuettamme (7/2022 ja 7/2023) ovat RIEX-rekisteröityjä (Registre Initial et Experimental), sillä heiltä löytyy 3-polven sukutaulusta roturisteytys. Sijoituskotina toimiminen antoi mahdollisuuden tutustua outcross-kasvatukseen.

Burma on rotuna luotu yhden tonkineesinaaraan eli burma-siamilaishybridin (Wong Mau) ja tämän oman pojan (isä siamilainen) risteytyksen pohjalle. Puolet pennuista näyttivät siamilaisilta ja puolella oli tummempi väritys korvien, tassujen ja hännän kärkiosissa ja hennon tumma naamiokuvioitus. Jälkimmäisen värinen urospentu risteytettiin takaisin Wong Maun kanssa, jolloin pentuja syntyi väritykseltään kolmenlaisia; osa siamilaisnaamiokissoja, osalla oli hennosti tummempi naamioväritys ja tummemmat kärjet korvista, tassuista ja hännästä ja osa oli tasaisen ruskeita. Kun näitä tasaisen ruskeita pentuja risteytettiin keskenään, jälkeläiset olivat kaikki ruskeita. Luonnossa tällaisen mutaation syntyminen ja leviäminen populaation valtaväriksi olisi resessiivisyyden takia epätodennäköistä, mutta hallitussa kasvatuksessa resessiiviset alleelit on mahdollista säilyttää ns. vallitsevina. Kun nämä pennut yhdistettiin seuraavassa sukupolvessa, syntyi 100% tummia yksivärisiä (c^bc^b) -pentuja, ei yhtään siamilais (c^sc^s)- tai tonkineesi(c^bc^s)naamiopentuja. Jos haluat oppia lisää burmavärin genetiikasta, vieraile esim. Langfordin genetiikan laboratorion sivustolla.

Kapean geneettisen lähtötilanteen vuoksi on luonnollisesti tarpeen sukupolvien myötä lisätä geneettistä vaihtelua tuomalla rotuun uusia geenejä. Rodun alkuvuosina USA:ssa jalostuskissojen määrä oli hyvin pieni, ja pennut olivat haluttuja. Niinpä osa kasvattajista jalosti siamilais-burmahybridejä puhdasrotuisina burmina. Jopa siinä määrin, että CFA hyllytti burmien rekisteröinnit kokonaan vuonna 1947. Järjestö edellytti 3-polvista puhdasrotuista sukutaulua. Rekisteröintikieltoa kesti 10 vuotta, kunnes vuonna 1957 puhdasrotuisen kannan koko saatiin kasvamaan riittävän laajaksi. Hybridien kasvatus oli kuitenkin arvokas lisä burman historiallisesti kapealle geneettiselle monimuotoisuudelle.

Burmapopulaatiot mm. USA:ssa, Iso-Britanniassa ja Australiassa ovat välimatkan vuoksi kasvaneet melko erilleen eurooppalaisista. Tuomalla burmia näistä maanosista, voidaan lisätä geneettistä vaihtelevuutta. Tämä ei vielä ole outcross-kasvatusta mutta on oleellinen keino estää suljetun populaation muuttumista geeneiltään liian samankaltaiseksi. Monet geenimutaatiot ja alleeliparien vaihdot ehtivät tapahtua sukupolvien eriytyessä. Tämä ei toki poista burman historiallista sukusiitosta. Geneettiset periytyvät sairaudet ovat edelleen vaarana, mutta sekoittaminen on hyödyksi geneettiselle vaihtelulle. Sekä USA:ssa että Australiassa linja- ja sisäsiitos on verrattain tavallisempaa kuin Euroopassa. Serkusparitus tai puolisisarusten yhdistelmät tiettyjen luonne- ja ulkonäköpiirteiden vuoksi ei ole edes harvinaista. Kasvattajat kertovat, että näin heidät on opetettu toimimaan. Uskaltaisin kyseenalaistaa ohjeen, sille ei ole tieteellistä perustetta. Tiede opettaa meitä toimimaan toisin, ja tietoa löytyy enevästi avoimista tietokannoista kuten Sciencedirect. Yksinkertaisella haulla “burmese cat” löytyy 289 tieteellistä artikkelia alalta “Veterinary Science and Veterinary Medicine”. Näissäkin on vielä karsittavaa, kuten tieteellisiä hakuja tehdessä yleensäkin. Tietoa kuitenkin nykyisin on löydettävissä.

Eri mantereiden burmapopulaatiot ovat kokeneet geneettisiä pullonkauloja, joissa iso osa yksilöistä on jäänyt kasvatuksen ulkopuolelle. Nämä pullonkaulat kaventavat geneettistä monimuotoisuutta merkittävästi. Niiden vaikutusta kannattaa korjata tuonneilla ja uudella geneettisellä materiaalilla.

Geneettisen monimuotoisuuden vaalimiseen liittyvät olennaiset perustelut löytyvät tuoreeltaan mm. seuraavasta lähteestä: (YK/FAO): FAO Rome, 17–21 July 2023 METHODS FOR ESTIMATION OF WITHIN-POPULATION GENETIC VARIATION, linkki: https://www.fao.org/3/cc6007en/cc6007en.pdf).

Sukusiitos lisää periytyvien sairauksien riskiä ja heikentää jälkeläisten immuunivastetta altistaen mm. autoimmuuni- ja infektiosairauksille. Liian kapea geneettinen vaihtelu heikentää lisääntymisterveyttä. Aihetta käsiteltiin jo vuonna 1998 geneetikko apulaisprofessori Dr Heather E. Lorimerin artikkelissa Inbreeding and its Effect on the Immune System, linkistä pääset Pawpedsissa julkaistuun artikkeli versioon.

Historiallisen sukusiitoksen vähentämiseksi rotuun voidaan tuoda roturisteytyksen kautta erilaisen historiallisen geeniperimän omaavia yksilöitä. Outcross eli roturisteytys on menetelmä, jolla kasvattajat pyrkivät lisäämään kohderodun geneettistä vaihtelua. Outcross on käytännössä laaja käsite. Osa ulkomaisista kasvattajista laskee outcrossiksi mm. eri järjestöjen väliset burmien pentueet. USA:ssa outcrossiksi saatetaan lukea burmien contemporary- ja traditional -linjojen väliset yhdistelmät tai tuontiburmien kanssa tehdyt yhdistelmät sekä yhdistelmät eri järjestöissä rekisteröityjen burmien kesken. Toisaalta CFA:ssa burma on sallittu outcross burmilla-rodulle vuoteen 2028 asti, erikoisluvalla.

USA:ssa on noin vuodesta 2011 alkaen aktiivisesti käytetty burman geenipoolin laajentamiseen mm. tonkineesi- ja bombaykissoja. Muutamat kasvattajat ovat käyttäneet siamilaisia ja thai-kissoja, ja useampi kasvattaja thaimaalaisia maatiaiskissoja. Euroopassa yleisin outcross on thaimaatiainen. USA:ssa bombay. Suomessa on kahta erilaista outcross-suuntausta; thaimaatiainen vuodesta 2013 ja bombay vuodesta 2019. Näistä jälkimmäinen on selvästi harvinaisempaa. Jokaisessa outcrossissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Outcross heikentää rodun näyttelytyyppiä erityisesti F1- ja F2-sukupolvissa. Bombayn avulla burman tyypikkyys on helpommin säilytettävissä, samakaltaisten rotumääritelmien takia. Korvat ovat bombaylla hieman burmaa pienemmät ja sijaitsevat hieman korkeammalla. Pidän tätä pienenä hintana uusista geeneistä. Sukupolvien 3.-4. myötä kaikissa outcross-tavoissa kissan tyyppi korjaantuu nopeasti, ellei linjaa päätä yhdistää toiseen outcross-linjaan. Tällainen ei ole kiellettyä, mutta edellyttää mielestäni kokemusta ja hyvää linjojen tuntemusta. Outcross-linjoja yhdistämällä voi olla vaikeampaa arvioida, kummasta linjasta ominaisuudet jälkeläisille periytyvät. Se on vaikeaa ja osin mahdotonta täysin puhdasrotuisssakin linjoissa. Suomessa syntyi v. 2022 yhteensä 102 burmapentua, joista 35 oli RIEX-rekisteröityjä. Luvut ovat Omakissassa.

Haen kissalaamme pitkällä tähtäimellä toista bombay-taustaista linjaa Euroopasta tai USA:sta. Tuonti saisi mieluiten olla vain F1-F2 sukupolvea. Tällä erää on keskiössä Lilyn yhdistäminen LO-burmaan puhdasrotuisen tuontiuroksen kanssa.