Kitin (Ninellis Listen to Your Heart, BUR n) rekisteröinnin siirtoa TICAsta Kissaliittoon odotellessa ajattelin kirjoittaa seuraajillemme hieman genetiikasta. Kitin jalostustestit ovat olleet valmiit jo kauan, eli burmalle pakolliset HK (hypokalemia) ja GM2 (gangliosidoosi) ovat N/N. Samoin burmalle suositeltu testi BHD (burmese head defect) tulos on N/N. N/N tarkoittaa, ettei yksilö kanna testattua sairausgeeniä eikä siten voi periyttää sitä eteenpäin. Käytän kaikilla jalostuskissoillani Wisdom Panelin geenitestiä, jonka saa tilattua linkin verkkokaupasta. Kiti kantaa suklaata eli hän voi toisen kantajan kanssa saada suklaan värisiä pentuja.
Tässä kuvassa näkyy Kitin geneettinen monimuotoisuus. Ilahduttavasti se on keskimäärin korkeampi kuin burmilla yleensä.
Miksi geenien monimuotoisuus (genetic diversity) on tärkeää?
Geneettinen monimuotoisuus ilmenee jokaisella lajin yksilöllä ainutlaatuisena perimänä eli geeneinä. Samalla alueella elävät saman lajin yksilöt eli saman populaation yksilöt voivat ulkoisesti muistuttaa toisiaan, mutta ovat jokainen omanlaisiaan ulkomuotonsa, käyttäytymisensä ja geeniensä suhteen. Kun lajin sisällä geenien erilaiset muodot eli alleelit vaihtelevat paljon, on populaatio monimuotoinen.
Geneettisen monimuotoisuuden väheneminen jalostuksessa on helpointa selittää pullonkaulavertauksella. Voidaan puhua myös geneettisistä suppiloista. Aina kun tietyt eläimet valitaan jalostuskäyttöön ominaisuuksiensa ja sukutaulunsa perusteella, populaatiosta suodattuu osa alleeleista pois.
Mitä vähemmän populaatiossa on yksilöitä ja mitä vähemmän geenivirtaa populaatioiden välillä on, sitä todennäköisemmin populaatiossa esiintyy sukusiitosta eli läheiset sukulaiset lisääntyvät keskenään. Sukusiitoksen seurauksena geneettinen monimuotoisuus vähenee, kun alleelien määrä kutistuu. Jälkeläisten lisääntymistehokkuus ja selviytyminen aikuisuuteen asti heikkenevät. Yksilöiden matala heterotsygotia-aste liittyy mm. seuraaviin geneettisiin riskeihin: lisääntymisvaikeudet, jälkeläiskuolleisuus, epämuodostumat, perinnölliset sairaudet.
Monimuotoisuus on tärkeää myös immuunijärjestelmässä, jonka geenikirjon kapeneminen voi johtaa esimerkiksi tulehdussairauksiin, autoimmuunisairauksiin ja allergioihin. Tämän kaiken pohtiminen on kasvatustyöni perusta.
Jos Kiti olisi kotikissa?
Alla kuvakaappaus Wisdom Panel -geenipaneelin tuloksista, kun Kiti on muokattu mixed-breed -kissaksi eli suomalaiseksi kotikissaksi, jonka jalostus ei ole ollut ihmisen suunnittelemaa. Testitulos varoittaa jalostuksen riskeistä. Kasvattajilla on keinoja lisätä rodussa geenien monimuotoisuutta, ja onneksi asiaan on alettu kiinnittää viime vuosina enemmän huomiota. Vastuullinen jalostus on juuri tätä. Meillä kasvattajilla ei ole kristallipalloja, joilla voisimme vannoa kaikkien kasvattiemme terveyden pysyvän aina hyvänä. Se minkä voimme tehdä, on perustaa valintamme tieteeseen ja sen avulla tuotettuihin todennäköisiin skenaarioihin.
Yhteistyö tiedemaailman kanssa on todella tärkeää rodunjalostuksessa. Siksi myös Kitin DNA:ta lähti tänään 2 EDTA-verinäyteputkea Helsingin yliopistolle Kissojen geenitutkimukseen. Tutkimusta tehdään Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellisen ja lääketieteellisen tiedekunnan sekä Folkhälsanin tutkimuskeskuksen alaisuudessa, Viikin ja Meilahden yliopistokampuksilla. Tavoitteena on rakentaa kattava suomalaisten rotukissojen DNA-pankki, jota voi hyödyntää kissojen perinnöllisten sairauksien ja ominaisuuksien kartoittamisessa. Projektin nettisivuilla todetaan mm., että ”puhdasrotuisuuden vaaliminen sekä sisäsiitos ovat karsineet rotukissojen perimästä ylimääräisen vaihtelun.” Mitä matalampi prosentuaalinen heterotsygotia-aste on (Kitillä 26%), sen kapeampi on kyseisen yksilön geneettinen monimuotoisuus. Burmien keskimääräinen heterotsygotia-aste on välillä 20-27% ja suomalaisten kotikissojen 29-41% ja yleisimmin 38-40% Wisdom Panel -aineistossa.
Genetic Notes on the Burmese Cat Breed
Burmakissan terveys on kiinnostanut kissageneetikkoja muun muassa koska rotu on alun perin muodettu harvoista yksilöistä ja siihen on sittemmin tuotu varsin vähän geneettistä materiaalia muista roduista. Burma on todennäköisesti ensimmäinen rotu, joka perustuu geneetikkojen tekemään työhön. Rodun alkuperästä voit lukea tarkemmin Burman Kissankasvatuksen tavoiteohjelmasta (KTO). Alla olevassa kirjoituksessa pohditaan burman geneettistä monimuotoisuutta ja suositellaan hallitusti lisäämään sitä. En itse ole ajatellut tuovani rotuun muuta ulkopuolista kuin Kitin, jonka suvussa esiintyy yksittäisiä bombay-rotuisia kissoja. Bombay on burman ja mustan amerikkalaisen lyhytkarvan hybridirotu, joka kehitettiin 1950-luvulla USA:ssa. Jos sekoittaisin pakkaa yhtään enempää, en voisi tietää mikä ominaisuus johtuu mistäkin. Kitin yhdistäminen puhdasrotuiseen burmaan on tällä hetkellä kasvatustyöni keskiössä. Seuraava projektini on traditional -linjaisen burman tuonti Yhdysvalloista, mutta siitä lisää jos toive konkretisoituu 🙂
CROSSROADS BURMAT 
Leave a comment